1.1.2007

Lähtökohdat

Kuvaohjelmien ikärajat perustuvat lakiin kuvaohjelmien tarkastamisesta (775/2000) ja 1.1.2007 voimaan tulleeseen lainmuutokseen. Ikärajaluokituksen perusteet ovat tämän lain tulkintaa ja tarkastustoiminnassa sovellettujen periaatteiden ja käytäntöjen esittelyä. Perusteet uusitaan muutaman vuoden välein. Ne antavat yleisölle, kuvaohjelmien liikealalle ja viranomaisille tietoa ikärajapäätösten taustasta.

Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta on luonteeltaan lastensuojelulaki. Sen tarkoitus on suojella lapsia kuvaohjelmien mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta. Lain 7. pykälän mukaan ” lasten kehitykselle haitallisena kuvaohjelmana pidetään kuvaohjelmaa, joka väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai kauhua herättämällä taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lasten kehitykseen”. Kuvaohjelmaa arvioitaessa on lain mukaan otettava huomioon, ”millaisessa yhteydessä ja miten tapahtumat ohjelmassa kuvataan”.

Kuvaohjelmien ennakkotarkastuksen ensisijainen tavoite on lasten suojeleminen. Samalla pyritään kuitenkin perustuslain sananvapaussäännösten mukaisesti huolehtimaan siitä, että lasten sananvapautta ei tarpeettomasti rajoiteta. Sekä lastensuojelulliset että sananvapauteen liittyvät tekijät ovat näin taustalla jokaisessa ikärajapäätöksessä.

Kuvaohjelmien tarkastamisessa on kysymys haitallisuusarvioinnista. Ikärajan asettamisen perusteena on kuvaohjelman mahdollinen haitallisuus tiettyä ikärajaa nuoremmille katsojille. Ikäraja ei siis ole suositus, vaan varoitus, ja se on sitova. Lain mukaiset ikärajat ovat kaikille sallittu (merkitään tallenteissa numerolla 3), 7, 11, 13, 15 ja 18. Kuvaohjelman saa lain mukaan esittää enintään kaksi vuotta sille hyväksyttyä ikärajaa nuoremmallekin silloin, kun hän on 18 vuotta täyttäneen seurassa. Tämä ikärajajousto ei kuitenkaan koske korkeinta ikärajaa 18. Elokuvatarkastamon asettama varsinainen ikäraja on kuitenkin se, jonka tarkastusviranomainen on arvioinut lasten suojelemisen kannalta välttämättömäksi. Vanhempien kannattaakin tarkoin harkita, onko ikäjoustoa syytä käyttää, sillä lasten herkkyydessä ja kehittymisessä on suuria yksilöllisiä eroja.

Täysi-ikäisille tarkoitettuja kuvaohjelmia ei tarvitse ennakolta tarkastuttaa. Niistä tulee vain tehdä ilmoitus Valtion elokuvatarkastamolle.

Ikärajapäätökset eivät perustu lain ikärajaperusteiden mekaaniseen soveltamiseen, vaan kutakin päätöstä tehtäessä otetaan lain edellyttämällä tavalla huomioon kuvaohjelman kokonaisuus ja yksittäisen kohtauksen tapahtumayhteys. Jokainen kuvaohjelma sijoittuu myös laajempaan yhteyteen: aikaisemmat päätökset ja muiden maiden päätökset toimivat vertailukohtina. Myös muutoksenhakuelimenä toimivan Valtion elokuvalautakunnan päätökset on otettava huomioon. Tarkastustoiminnassa pyritään seuraamaan erityisesti kuvaohjelmien vaikutustutkimusta, mutta myös muuta mediaan liittyvää tutkimusta. Tarkastamo seuraa myös kuvaohjelmista käytävää julkista keskustelua.

Kuvaohjelman kokonaisuus ei tarkoita vain tarinaa, vaan myös teeman käsittelyä, yleistunnelmaa, sen ahdistavuutta tai keveyttä. Teema, esimerkiksi insesti, saattaa olla varsin ahdistava, vaikka kaikki jäisikin vain viittausten varaan. Myös elokuvan lajityyppi eli genre on ikärajaharkintaan vaikuttava tekijä. Seikkailuelokuvalla on toisenlainen ikärajaennuste kuin toimintaelokuvalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että toimintaelokuva aina olisi haitallisempi kuin seikkailuelokuva. Elokuvan ikä vaikuttaa niinikään arviointiin. Esimerkiksi vuosikymmeniä sitten valmistunut kauhuelokuva on useimmiten menettänyt suuren osan tehostaan.

Elokuvien mainokset eli trailerit käsitellään itsenäisinä teoksina. Trailereiden kohdalla sovelletaan hieman muita kuvaohjelmia ankarampaa arviointiasteikkoa, koska niissä ei ole vaikutusta lieventävää tapahtumayhteyttä ja koska elokuvateatterissa katsoja ei voi yleensä etukäteen tietää, minkä trailerin saa katsottavakseen.

Tietokone- ja konsolipelit

Kuvaohjelmiin luetaan elokuvat, videotallenteet, DVD- tallenteet sekä tietokone- ja konsolipelit. Lain mukaan pelit on vapautettu ennakkotarkastuksesta, joten niistä tulee vain tehdä ilmoitus elokuvatarkastamolle. Tietokone- tai konsolipelin valmistajan tai maahantuojan on kuitenkin varustettava peli lain mukaisilla ikärajasuosituksilla. Tarkastusviranomainen voi määrätä pelin tarkastettavaksi, jos on syytä epäillä kuvaohjelman sisältävän lapsille haitallista aineistoa.

Suomi on vuonna 2003 liittynyt yleiseurooppalaiseen pelien itsesäätelyjärjestelmään PEGI :iin (Pan European Game Information). PEGI on pelivalmistajien ja valtiollisten tarkastusinstituutioiden yhdessä suunnittelema järjestelmä, jossa ikäsuositukset perustuvat yhteisesti sovittuihin kriteereihin. Kriteerit poikkeavat jossakin määrin Suomessa käytössä olevista muiden kuvaohjelmien ikärajaperusteista. Pelien kohdalla ikärajaan vaikuttaa esimerkiksi kiroilu. Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta edellyttää, että ikäraja K18 on aina sitova, pakollinen, on se sitten asetettu itsesäätelyjärjestelmän tai tarkastusviranomaisen toimesta. Niinikään elokuvatarkastamon tarkastukseen määräämän pelin ikäraja on sitova, koska ikäraja perustuu lakiin.

Vuoden 2007 alusta laki kuvaohjelmien tarkastamisesta muuttuu siten, että vuorovaikutteisten kuvaohjelmien ikäluokituksen ei enää tarvitse vastata muiden kuvaohjelmien ikäluokitusta. PEGI – järjestelmän ikärajat 12 ja 16 ovat näin voimassa myös Suomessa.

Pelien ikärajamerkinnät ja ikärajan syistä kertovat symbolit (PEGI)




Väkivalta Seksi Kauhu Huumeet Syrjintä Kiroilu, Huono kieli Uhkapelaaminen

Ikärajaperusteet

Väkivalta

Mediaväkivallan vaikutusta katsojaan ja koko kulttuuriin on tutkittu jo vuosikymmenien ajan. Vaikka tutkimukset poikkeavatkin lähtökohdiltaan ja tuloksiltaan toisistaan, ne osoittavat mediaväkivallan vaikuttavan tietyin edellytyksin alaikäiseen katsojaan. Erityisen haitallista mediaväkivalta on haavoittavassa ja väkivallan hyväksyvässä ympäristössä elävälle lapselle. Mediaväkivalta voi myös aiheuttaa ahdistusta, pelkoa, levottomuutta ja painajaisia. Toisaalta tutkimuksissa on painotettu sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden ensisijaisuutta käyttäytymismuutosten selittäjinä.

Eri kehitysvaiheessa olevat lapset kokevat väkivaltakuvaukset eri tavoin. Arvioitaessa lasten kehityksen kannalta ohjelman väkivaltaisuutta ratkaisevia kysymyksiä ovat: jäsentyykö väkivalta katsojan maailmaan, toimiiko väkivalta ongelmien ratkaisijana vai niiden aiheuttajana, ihannoidaanko vai arvostellaanko väkivallan käyttöä, onko väkivalta perusteltu osa tarinaa ja onko väkivallalla tarinassa vastavoimaa?

Myös elokuvien eri lajityypit vaikuttavat väkivaltakuvausten arviointiin. Toiminta- , seikkailu- ja fantasiaelokuvilla on kullakin omat kerrontatapansa, jotka pyritään ottamaan huomioon ikäraja-arviota tehtäessä. Väkivalta on yleensä realistisinta toimintaelokuvissa. Huumorin yhdistäminen väkivaltaan on tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan asennevaikutukseltaan erityisen haitallista. Sama koskee seksiin liittyvää väkivaltaa.

Tietokone- ja konsolipelit sisältävät yleensä runsaasti eri tyyppistä väkivaltaa. Pelaajia tutkittaessa on saatu erilaisia tuloksia pelien vaikutuksesta. Monet tutkimukset painottavat pelaajan aktiivista osallistumista haitallisuutta lisäävänä tekijänä, mutta toisaalta on katsottu itse pelaamisen, pelissä etenemisen, olevan pelitapahtumassa ensisijaista.

Seksuaalinen sisältö

Audiovisuaalisten seksuaalisuuteen liittyvien kuvausten vaikutuksesta lapsiin on verraten vähän tutkimusta. On kuitenkin arvioitu, että lapsen ikätasolle sopimattomat seksikuvaukset voivat olla kehitykselle varsin haitallisia, antavan vääristyneitä malleja ja lyhentävän lapsuutta. Sukupuolisuuteen ja aikuiseen seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat lapsille usein hämmentäviä, ja lapsen kehitysvaiheesta riippuu, miten hän pystyy käsittelemään seksiin liittyviä kysymyksiä. Erityisesti vaikeita seksuaalisuuteen liittyviä teemoja, kuten seksuaalisen väkivallan kuvauksia onkin tarkoin arvioitava lasten ja nuorten kulloistakin kehitysvaihetta ajatellen.

Olennaista arvioinnissa on myös seksin esitystapa: onko kysymyksessä viitteellinen, eroottinen vai pornografinen esitystapa. Pornografiassa on ratkaisevaa tehdä ero pehmeän ja kovan pornografian välillä. Kovassa pornografiassa sukupuoliaktit näytetään yksityiskohtaisesti, pehmeässä ne peitetään. Kaikki kovaksi pornografiaksi luokiteltavat kuvaohjelmat ovat vain aikuisikäisille tarkoitettuja ja tulee siksi kieltää alle 18-vuotiailta. Rikoslaki kieltää lisäksi lapsi-, eläin- ja väkivaltapornografian esittämisen ja levittämisen sekä erikseen lapsipornografian hallussapidon. Pelien kohdalla seksuaalinen sisältö on yleensä toissijaista, joskin levityksessä on myös pornografisia pelejä.

Kauhun herättäminen

Väkivalta, seksi ja kauhu ovat jo elokuvan syntyhetkistä lähtien kuuluneet sen peruskuvastoon. Usein kuvaohjelmissa on kysymys niiden yhdistelmistä. Tutkimusta kauhukuvausten vaikutuksesta katsojiin, erityisesti lapsiin, on melko vähän. Tutkimuksissa kirjatuissa lasten kokemuksissa toistuvat painajaiset ja erilaiset pelot. Myöskään suoranaiset traumaoireet eivät lapsilla ole selvitysten mukaan harvinaisia, mikäli he altistuvat ikätasoaan vanhemmille tarkoitetuille kauhukuvauksille.
Kauhun viehätys on hallitun pelon kokemisessa. Kauhuelokuvan katsoja on kautta aikojen halunnut tulla pelotelluksi, kuitenkin tietyn turvallisuuden säilyttäen. Arvioitaessa kauhun herättämisen haitallisuutta katsojalle on avainkäsitteenä järkyttävyys. Kauhun herättäminen kuvaohjelmassa saattaa olla omiaan järkyttämään katsojaa niin, että seurauksena on pitkäaikainen ahdistus- tai pelkotila. Ratkaisevaa on jälleen kuvaohjelman kokonaisuus, ennen muuta se, onko pelolle ja kauhulle vastavoimaa. On myös otettava huomioon, että eri ikäkausina erilaiset asia koetaan pelottavina. Kauhun kokeminen viihteenä edellyttää psyykkisiä valmiuksia, jotka kehittyvät vähitellen iän myötä.

Kauhuelementit ovat myös peleissä yleisiä. Peligrafiikan edistyessä kauhutehosteet muuttuvat myös realistisemmiksi ja siten haitallisemmiksi.

Muut perusteet

Muita ikärajaan vaikuttavia perusteita väkivaltaisen ja seksuaalisen sisällön sekä kauhun lisäksi ovat mm. kuvaohjelmassa ilmenevä huumeiden käyttö, myynti tai välittäminen sekä itsemurhan kuvaus. Myös vaarallisen käyttäytymisen ihannoiva esittäminen voi olla ikärajaperuste. Tämäntyyppisiä ns. rinnastettavia perusteita sovellettaessa on lain perusteluiden mukaan otettava huomioon lain pääasiallinen tarkoitus sekä kieltoperusteiden luonne perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden rajoituksina. Rivo tai karkea kielenkäyttö ei ole lakiin kirjattu ikärajaperuste. Se voi kuitenkin vahvistaa muuta arviota.

KAIKILLE SALLITTU

Väkivalta

Hyvin lievä väkivalta tai väkivallan uhka. Esimerkiksi animaatioissa pikku potkut tai läimäykset ja ilmaan ammuskelu.

Seksuaalinen sisältö

Alastomuus, jossa ei seksuaalista koskettelua. Hyvin viitteelliset seksiin liittyvät kohtaukset.

Kauhun herättäminen

Hyvin lievät pelottavat elementit. Vähäiset äänitehosteet.

ALLE 7- VUOTIAILTA KIELLETYISSÄ KUVAOHJELMISSA SALLITAAN

Väkivalta

Lievä väkivalta kuvaohjelmissa, joissa tarinalla ja henkilöhahmoilla on ratkaiseva osa. Nyrkiniskut, potkut ja aseella uhkaamiset ovat omiaan aiheuttamaan korkeamman ikärajan.

Seksuaalinen sisältö

Lievät seksiviitteet. Esimerkiksi syleilyt ja suudelmat, joista ei edetä varsinaiseen seksiin.

Kauhun herättäminen

Melko lievät, lyhyet kauhuelementit. Esimerkiksi animaatioiden hirviöhahmot ja kohtalaiset äänitehosteet.

ALLE 11- VUOTIAILTA KIELLETYISSÄ KUVAOHJELMISSA SALLITAAN

Väkivalta

Väkivalta, jota ei ole esitetty kovin yksityiskohtaisesti tai realistisesti. Esimerkiksi seikkailuelokuvat, joissa on miekkailu- ja ampumiskohtauksia tai fantasiahahmoihin liittyvä väkivalta.

Seksuaalinen sisältö

Pehmeä erotiikka tarinan kannalta perustellussa yhteydessä. Viitteelliset seksikuvaukset esimerkiksi nuorten seurustelua
kuvaavissa elokuvissa.

Kauhun herättäminen

Lyhyehköt, melko lievät kauhuelementit myös realistisissa kuvaohjelmissa. Melko voimakkaat ääni- ja kuvatehosteet.

ALLE 13-VUOTIAILTA KIELLETYISSÄ KUVAOHJELMISSA SALLITAAN

Väkivalta

Melko realistinen väkivalta lähinnä fantasiakontekstissa. Etäännyttävä tapahtumaympäristö lieventää tällöin kokemusta. Myös tematiikaltaan rankat nuorisoelokuvat, joissa väkivaltakuvasto voi olla lievääkin, mutta yleistunnelma rakentuu vahvojen viittausten varaan. Myös toiminnallista väkivaltaa sisältävät ns. anime- elokuvat.

Seksuaalinen sisältö

Melko selväpiirteiset, kuitenkin yksityiskohdiltaan peitetyt seksikuvaukset. Esimerkiksi teiniseksikomediat, joissa seksin esitystapa yleensä parodista, eikä kovin suorasukaista.

Kauhun herättäminen

Kauhukuvaukset, joissa jännitys ja pelko rakennetaan lähinnä tarinan ja henkilöhahmojen varaan. Yleistunnelman intensiivisyys vaikuttaa ikärajaan. Kauhuun liittyvä melko realistinen väkivalta.

ALLE 15- VUOTIAILTA KIELLETYISSÄ KUVAOHJELMISSA SALLITAAN

Väkivalta

Yksityiskohtainen, realistinen väkivalta. Seksiin liittyvä lievähkö väkivalta, joka perustuu tarinayhteyteen.
Esimerkiksi valtavirran toimintaelokuvat, joissa on runsaasti väkivaltakohtauksia. Väkivalta ei kuitenkaan ole erityisen pitkitettyä tai veristä.

Seksuaalinen sisältö

Melko avoimet seksikuvaukset. Pehmeä pornografia, jossa sukupuoliakteja ei näytetä yksityiskohtaisesti.

Kauhun herättäminen

Kauhukuvaukset, joissa erittäin intensiivinen tunnelma sekä tarinaan ja henkilöhahmoihin liittyvä kohtalainen järkyttävyys. Yksityiskohtainen, ei kuitenkaan pitkitetty eikä sadistinen väkivalta. Voimakkaat tehosteet.

ALLE 18- VUOTIAILTA KIELLETYISSÄ KUVAOHJELMISSA SALLITAAN

Väkivalta

Fiktiivinen, erittäin yksityiskohtainen, pitkitetty, liioiteltu ja sadistinen väkivalta. Erittäin verinen ja realistinen väkivalta. Esimerkiksi arthouse – väkivaltaelokuvat ja päähän kohdistuvia potkuja sekä erityisen veristä väkivaltaa (splatter, gore) sisältävät elokuvat.

Seksuaalinen sisältö

Kova pornografia: seksikuvaus, jossa näytetään aitoja sukupuoliakteja, myös lähikuvissa. Kategoriaan kuuluu myös esimerkiksi laillinen sadomasokistinen pornografia.

Kauhun herättäminen

Erittäin järkyttävät kauhukuvaukset, runsaasti veristä väkivaltaa sisältävät kuvaukset. Rajut ääni- ja kuvatehosteet.

RIKOSLAIN VASTAISET KUVAOHJELMAT

Rikoslain 17 luvun 17 ja 18 & mukaan: Väkivaltakuvauksen levittäminen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen. Myös RL 11:8: Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja RL 17:10: Uskonrauhan rikkominen.
Kysymykseen tulevat lähinnä aidon väkivaltakuvauksen levittäminen viihteenä sekä lapsi-, väkivalta- ja eläinpornografian levittäminen. Myös rasistinen kiihotus ja jumalanpilkka.

Kyseisten kuvaohjelmien levittämisen voi kieltää vain tuomioistuin. Valtion elokuvatarkastamo antaa pyydettäessä lausuntoja muille viranomaisille.

---