16.1.2004
Lapsille pelkotiloja haitallisten kuvaohjelmien katselusta

 Takaisin

Ala-asteikäiset koululaiset voivat saada monenlaisia oireita heidän ikäisiltään kiellettyjen elokuvien, videotallenteiden tai tv-ohjelmien katselusta. Levottomuuden lisääntyminen, painajaiset ja lyhytaikaiset pelkotilat ovat melko tavallisia. Joissakin tapauksissa voidaan puhua jopa psyykkisestä traumasta. Toisaalta hyvin suunnitellulla mediakasvatuksella voidaan rakentaa lapsille henkistä suojavarustusta ja auttaa lasten vanhempia ja opettajia suojelemaan ja ohjaamaan heitä yhä elämysvoimaisemman mediamaailman keskellä.

Tällaisia tuloksia saatiin kokeilusta, joka toteutettiin marraskuussa 2003 Munkkiniemen peruskoulun 1.-6. vuosiluokilla Helsingissä. Kriittisen katselun työpaja on uudenlainen mediakasvatusmenetelmä, jonka avulla oppilaat voivat käsitellä opettajien kanssa kokemuksiaan kuvaohjelmista. Kokeilun erityisenä tavoitteena oli lisätä lasten tietoisuutta ja kriittisyyttä kuvallista viestintää, etenkin elokuvia kohtaan. Kokeilun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Valtion elokuvatarkastamon tarkastajat psykologi Riitta Martsola ja luokanopettaja Minna Mäkelä. Tarkastamon kannalta kokeilun tavoitteena oli saada tietoa lasten katsomiskokemuksista ikärajapäätösten tueksi.

Kriittisen katselun työpaja oli osa Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskuksen (ETKK) ja Koulukinon Filmihillo-projektia. Projektiin liittyen Munkkiniemen peruskoulussa toteutettiin näiden kolmen tahon ja koulun yhteistyönä laaja mediakasvatustyöskentely. Kriittisen katselun työpajaan osallistui noin 340 ala-asteen oppilasta. Lähtökohtana oli lasten ajatusten kuunteleminen. Työpajan avulla selvitettiin, miten lastensuojelu toteutuu kuvaohjelmien katselussa. Samalla annettiin tietoa kuvaohjelmien ikärajoista, niiden tarkoituksesta ja perusteista oppilaille ja opettajille.

Myös vanhemmat olivat osa projektia. Vastuu alaikäisestä lapsesta on aina viime kädessä vanhemmilla. Koteihin lähetettiin kyselylomake, jonka avulla kerättiin tietoa mm. elokuvien, videotallenteiden ja tv-ohjelmien katselusta. Kyselyyn vastasi 66 prosenttia vanhemmista. Lasten ja vanhempien näkemyksissä oli jonkin verran eroja. Monet vanhemmat toivoivat enemmän tietoa ikärajoista ja korkeampia ikärajoja kuvaohjelmille. Toisaalta useimmat lapset olivat kotonaan saaneet katsella heidän ikäisiltään kiellettyjä kuvaohjelmia, myös vanhempien oman ilmoituksen mukaan.

Työskentelyn aikana kävi ilmi, että useilla luokilla jopa puolet oppilaista oli oman kertomansa mukaan pelästynyt jotakin elokuvaa tai tv-ohjelmaa siten, että se oli jäänyt vaivaamaan, eikä pelko ollut mennyt ohi. Muutama oli esimerkiksi katsonut kauhuelokuvia Manaaja (K18) tai Ring (K15). Levottomuutta ja pelkoja olivat aiheuttaneet myös lapsille suunnatut elokuvat ja tv-sarjat Pokemon ja Digimon.

Valtion elokuvatarkastamo on julkaissut Munkkiniemen peruskoulussa toteutetusta kriittisen katselun työpajasta raportin Kuvaohjelmien ikärajat ja lastensuojelu, jota on saatavissa elokuvatarkastamosta. Raportti on julkaistu myös tarkastamon www-sivuilla osoitteessa www.vet.fi. Raportissa esitetään useita toimenpide-ehdotuksia eri vastuutahoille.

Lisätietoja: Riitta Martsola tai Matti Paloheimo, Valtion elokuvatarkastamo, puh. 22854461. Sähköposti: